Luulen, et tv-lupatarkastaja harvoin näkee niin onnellisen helpottunutta ilmettä kuin mulla ilmoittaessaan kuka on!! Nimittäin äsken kävi tarkastaja ja täällä maallahan pidetään ovia vieraanvaraisesti auki melkein aina.

No, istuin kaikessa  rauhassa keittiön lattialla syöttämässä pikkuneidille iltapalaa, kun oveen koputettiin. Kun ketään ei kuulunut tulevan sisään, huusin kovaan ääneen "Sisään!" Ajattelin tosin, että naapurista tullaan tuomaan minikokoista vaaleanpunaraidallista villasukkaa, joka ilmeisesti oli pudonnut jponnekin matkan varrelle sieltä tullessamme - tehokas äiti huomasi lapsensa heiluttelevan paljaita varpaita pirteässä syystuulessa - joten en kääntynyt edes katsomaan taakseni. Kun sitten vilkaisin, jähmetyin kauhusta tajutessani, että joku vieras skrode äijä seisoo eteisessä suoraan selkäni takana ja vilkuilee ympärilleen.

Sydämeni pystyi taas lyömään, kun mies esittäytyi olevansa tv-lupatarkastaja ja näytti korttinsa. En kuitenkaan päässyt lamaannuksestani niin nopeasti, vaan keräilin itseäni jatkamalla tytön syöttämistä. Vasta sitten uskaltauduin toivottamaan vieraan tervetulleeksi ja penkomaan ihan vapaasti. Telkkaa ei nimittäin meidän perheessä ole. Eikä tule, jos se minusta riippuu... Pikkuneidillä saattaa joskus myöhemmin olla joku mielipide asiasta - ehkä.

No, setä ei sitten tarvinnut sen suurempia selityksiä. Oli varmaan huomannu olohuoneen tv-tason, jonka päällä pidän stereoita! =) Niin, setä ja setä, ei hän nyt minua ainakaan 10 vuotta vanhempi ollut...Sanoin vain, että tässä mulla riittää äänitehostetta ja ohjelmaa ja jatkoin syöttämistä. Hän merkkasi että osoitteessa ei ole tv:tä, toivotti hyvää illanjatkoa ja poistui. Käteni kuitenkihn tärisivät uhkaavasti ja sydn hakkasi liiankin kovaa vielä 5 minuuttia jälkeenkin päin. Tiikeriemon vaistot nimittäin heräsivät heti tajutessani, että ollaan ikävän huonossa asemassa, jos tulijalla sattuu olemaan negatiivisia aikeita! Hyvä kun en sännännyt keittiön ikkunan läpi vauva kainalossa... Onneksi jumituin hetkeksi.  No, pieni rytmihäiriö päivässä pitää mielen virkeänä :P

Pitkästä aikaa luin konkreettisia esityksiä ilmastonmuutosten hidastamiseen! Muistaakseni kyseessä on jokin eurooppalainen tutkimus, jossa todettiin, että rikkaiden maiden lihansyöntiä vähentämällä vähennettäisiin paljon myös kasvihuonekaasujden muodostumista. Tilastollisesti rikkaissa maissa syödään lihaa 200-250g/päivä/henkilö, kun taas köyhemmissä maissa määrä jää 80 grammaan. Tavoitteeksi oli esitetty rikkaille maille 90 grammaa. Lihakilon tuottaminen tuottaa samalla yli 36 kiloa kasvihuonekaasuja. Haastankin kaikki tämän lukeneet vähentämään lihansyöntiään. Kokeilkaa edes!! Ottakaa vaikka viikko silloin tällöin kasvisviikoksi - vähennätte maapallon kuormitusta jo sillä.

Ja vauvaperheet: käytättekö kertakäyttövaippoja? Jos, niin miksi? Käytättekö kestovaippoja? Jos, niin miksi?

Hyvä on, itse en kuulu parhaisiin ihmisiin näissäkään asioissa, mutta yökertiksistä ainakin tunnen huonoa omatuntoa, kuten vaippailusta yleensäkin. Pakenen vain vaivannäköä ja yritän väittää itselleni, että pottailuuhn siirrytään heti tytön opittua istumaan. Muutama onnistunut lavuaari/viemäripissi on jo kyllä tehty. Niistä ollaan NIIN ylpeitä!!! =)

Kasvikset maksavat taas törkeän paljon - mutta käytetään niitä silti. PLEASE! Haluan, että lapseni saa elää vielä edes jollakin tapaa yhtä "puhtaassa" maailmassa kuin itse olen lapsena saanut. Entä sinä????

Kuka ihme keksi - vai olinko sittenkin ihan minä itse - syöttää vauvalle iltapalaa samalla, kun häneltä on juuri poistettu vaippa??? Siinä sitten kylpyhuoneen lattialla mielestäni nerokkaasti yhdistin vauvan ilmakylvyn ja iltapalamuussin syötön...

Jossain vaiheessa toki huomasin, että suuri osa perunamuusista kyllä valuu pitkin neidin olkapäitä ja oikeastaan muusia oli ihan ympäriinsä, joten näin paremmaksi ottaa tytön syliin istumaan. Jokin pieni järjenhiven jossain takaraivossani ilmeisesti seikkaili, koska laitoin syliini ensin pienen pyyhkeen. No, parin poskille ja nenään levitellyn muusilusikallisen jälkeen tyttö oikein keskittyi  - ja pusersi ihanan pikku läjän sinapin näköistä maitokakkaa alleen...

Eli samalla kun laitoin pyykkiin tyttäreni vaatteet  - ja sen pienen aluspyyhkeen - menivät sinne pyykkikorii omat housunikin. Ei silti, kyllähä niissä jo olikin ainakin päivän toiminta luettavissa: räkää, pulautusta, maitoa, vauvankakkaa, kissanruokaa, sienikastiketta, perunamuusia...

Sateista syksyä vaan kaikille onnellisille äideille!!